Quantcast
Channel: Kummat kengät
Viewing all 67 articles
Browse latest View live

Räikeää kokosyrjintää: Korkkari 37

$
0
0
Joskus kenkähistorian alussa 37-kokoiset ovat muodostaneet salaliiton (turha kieltää!) lobanneet maailman kenkämahteja niin tehokkaasti (lahjomalla, epäilemättä!), että kaikki naisten kenkien koe- ja näytekappaleet tehdään kokoihin 37–38. Siis ympäri maailman. Kaikki. Tai melkein ainakin. Väärin se on joka tapauksessa, sillä se antaa 37-kokoisille kohtuuttoman etumatkan halpojen ja/tai uniikkien kenkien löytämiseen, varsinkin kun sitä edistetään eksklusiivisella kauppatarjonnalla.

Niin kuin nyt esimerkiksi tämä Korkkari 37 -kauppa.

Kenkiä. Koossa 37. Saamari.

Kaupan ideana on kerätä näyte-, koe- ja näytöskappaleita ympäri agentuureja ja muita kenkätahoja ja myydä niitä yhdessä paikassa, vieläpä edullisesti. Hinnat pysyttelevät parhaimmillaan alle puolessa normaaliin verrattuna. 

40,5-jalkani ja 0-koon kukkaroni saattavat katatonisoitua kateudesta. 

Tarjolla on pääasiassa eurooppalaisia merkkejä, kuten Högl, Tamaris, Pikolinos, Billi Bi, Vagabond, Sixty Seven, Peter Kaiser, Menbur, Via Uno, Gennia, Kanna, Kess, Penelope ja Rieker, muiden muassa. Mikään jämämyymälä Korkkari 37 ei ole, vaan tarjolla on saman kuluvan sesongin kenkiä kuin muissakin kaupoissa.

Ja kaikki siis koossa 37–38. Miten kovin epäreilua.

Klassinen...
... ja vähemmän klassinen juhlakenkä
Eläintä löytyy niin koristeista...
... kuin kuoseista

Tilannetta tasoittaa hieman se, että Korkkari 37 pitää huomattavan pitkät kesä- ja talvilomat: Kauppa on kiinni juhannukselta elokuun puoliväliin ja itsenäisyyspäivästä maaliskuulle. Talvibreikki tosin katkeaa muutamaksi päiväksi aivan kohtuuttomaan talvialeen tammikuussa – mikäli kenkiä on jäljellä. Jos satut kuulumaan kohderyhmään, seuraa Korkkari 37:n facebook-sivua ja/tai sähköpostilistaa, niin tieto saavuttaa sinutkin. Sitten voit mennä sinne muiden etuoikeutettujen kanssa aleisiin teutaroimaan kun me muut itkemme yksin talvipakkasessa.

Muunkokoisille on sentään tarjolla laukkuja lohdutukseksi. Miesten mallistoistakin on hieman tarjontaa, koossa 41-42.

 No on siellä taustalla niitä laukkuja meille ei-niin-kolmeseiskoille
Höglin avokas, jolla saattaa olla kaukainen sukulaisuussuhde Irregular Choiceen

Tolppakorot ovat trenditraktoroineet tiensä myös tänne
Nettikauppaa Korkkari 37:lla ei sentään ole. Selitys on selkeä: suuri osa kengistä on koekappaleita eli uniikkeja (kiitos, haavoillani ei ollutkaan vielä tarpeeksi suolaa) ja nettikaupan päivittäminen olisi kohtuuttoman aikaavievää. Lestitkin vaihtelevat, joten internetin ihmeet on jätetty näiltä osin sikseen.

Sentään.

Korkkari 37
Teollisuuskatu 21
00510 Helsinki



Mustistakin kengistä löytyy vaihtelua. No kiva.
Maisema on sentään vähän ikävä

Vuoden ehkä-vähän-meitä-nuorempi muotoilija -hipat

$
0
0
Kummat kengät pääsi taas pintaliidon pariin, kun kutsu kolahti Vuoden nuori muotoilija -juhlallisuuksiin. Tai siis Sadulle kolahti, Mia liimautui kylkeen aveciksi. Vaikka palkinnon voittanut Minna Parikka onkin iättömän tyylikäs (eikä siinä merkityksessä, että näyttää vanhalta, mutta kukaan ei halua sanoa sitä, vaan oikeasti), hämmennyimme hiukan nuori muotoilija -termistä. Siis meillehän "nuori" tarkoittaa "alle 18-vuotias, mistään mitään tajuamaton nutipää", mitä Minna Parikka ei ole.

Palkinnon hän on silti ansainnut, joten: Onnea!

Hienojen kenkien esiintyminen hipoissa tulisi olemaan itsestäänselvyys, joten asetimme paparazzoinnille tällä kertaa rajoitteen: Emme kuvaisi Parikan suunnittelemia kenkiä, vaan etsisimme muita huomion arvoisia jalkineita. 

Sepä olikin kovin hankalaa. 

Kengät jakaantuivat aika lailla kahtia: Parikat ja kengät, jotka eivät edes yrittäneet kilpailla parikoiden kanssa. Yllättävän paljon oli esimerkiksi lenkkareita juhlakansan jaloissa, mikä on jo aika nöyrä luovuttamisen merkki. Tinkimättömän tutkivan journalismin ja ankaran jalkoihintuijottelun keinoin onnistuimme kuitenkin vangitsemaan muutaman hienon kenkäparin kameraamme illan aikana.

Jetset -henkinen juoksulounas ennen juhlatiloihin siirtymistä.
Parikkarajaushan ei siis koske taustalla blurrina sijaitsevia parikoita.

Parikkarajaus ei myöskään koske ei-kenenkään-jalassa-olevia parikoita.
Tässä Mian suosikkipari näyttelyesineistöstä.

Paparazzointi ei ihan lähtenyt lämmittelemättä käyntiin, mutta tässä siis kivaa glitteriä

Satun maiharit (takana) kalpenevat tyylinsä tuntevan herrasmiehen laatukenkien rinnalla. Tai siis takana. Hehe, sanaleikki.  Aika huono tosin.

Illan huimimmat korot. Nilkkamme kirkuvat empatiasta.

Kultaiset puukengät löytyi sellaisen suunnittelijan jaloista, joka mekin tunnistetaan. Ei sitten kuitenkaan niin varmasti, että tähän uskallettaisiin nimi laittaa. Jos vaikka oltaisiinkin väärässä sitten.

No nytten on maihareissa asennetta!

Hämmentävän hienoa arvaa-olenko-pynttäytynyt-vai-olenko-arkisinkin-näin-tyylikäs -yksinkertaisuutta. Kummat kengät kadehtii.

Parikkarajaus ei koske myöskään Parikan jaloissa olevia parikoita, sillä olisi ollut aivan liian julmaa jättää näyttämättä, mitkä parikat Parikalla itsellään oli käytössä. 

Kenkämyyntikokemuksia Kanuunasta

$
0
0
Kuten vannoutuneimmat Kummien kenkien lukijat ehkä ovat huomanneet, ovat kenkävarastomme suhteellisen runsaat. Ajoittain jopa me joudumme karsimaan valikoimiamme ja pistämään kiertoon  kaappiin kertyneitä kenkiä. Ensiapuna eteenpäinkierrätyksessä toimii mainiosti kenkäkupeittemme hedelmä Hupsista, mutta massiivisempiin tyhjennysmyynteihin mainion vaihtoehdon tarjoaa Helsingin Kaivopuistossa toimiva itsepalvelukirppis Kaivarin Kanuuna

Olkaa hyvät: yksinoikeudella Kummissa kengissä muistilista aiheesta "miten se meni, paljonko me myytiin ja miten ei kannata mokata kuten Sat… eiku me". Koska me molemmat rakastamme exceliä, on mukana myös tilastotietoa ja superbonuksena kaupungin havitelluin kirpparisalaisuus: Kanuunan pöytäkartta.

Ottakaa opiksenne virheistämm... kokemuksistamme ja tehkää elämänne tili Kanuunassa!

Varaa pöytä ajoissa

Jos haluat vaikuttaa siihen, missä pöytäsi sijaitsee, varaa se ajoissa. Ex tempore -myynti-innostus kannattaa tyydyttää jossain muualla, sillä Kanuunassa on yleensä täyttä muutamakin kuukausi eteenpäin.


9.9. Kanuunan pöytäkartta näytti tältä, noin suunnilleen. Tämä on meidän omin käsin väsäämä, eikä Kanuuna ole mitenkään tästä vastuussa, eikä oikeastaan me itsekään ja ajankohtainen pöytäsijoittelu kannattaa tarkistaa Kanuunasta, sillä se on varsin elävä.

Vuokraa varashälyttimet

Vaikka luulimme miinoittaneemme pöytämme häläreillä, förattiin kamoistamme 5,7% eli melkein satasella. Sillä rahalla olisi ostanut kengät tai maksanut sähkölaskun, kumpi nyt sattuu kellekin olemaan tärkeämpää.

Kanuuna vuokraa erilaisia hälyttimiä varsin edullisesti, kannattaa käyttää mahdollisuus hyväkseen. Hälyttimiä on (ainakin) kolmenlaisia: napenlävesta tai muusta reiästä laitettava lenksu, kankaan läpi painettava piikki sekä tarra. Tarra on näistä kehnoin, sillä sen julkea voro voi irroittaa oma-aloitteisesti, muut irroitetaan kassalla. Käytä tarraa vain, jos muunlaisia hälyttimiä ei saa kiinnitettyä.

Muista poistaa/poistattaa hälyttimet myymättä jääneistä kamoista, muuten tulee raskas ja nolo hetki ulko-ovella, siinä piipparin kohdalla.

Kuvassa varashälyttimen lisäksi pöydän 31 tarjoamus

Kerro kenkien koko

Usein jalkineissa kokotieto on piiloitettu jonnekin kolmannen orvaskeden alle, joten on hyvää yleisöpalvelua merkata se myös esimerkiksi hintalappuun. Vielä fiksumpaa olisi ollut tehdä myös sievä kyltti, josta heti olisi nähdyt pöydän kenkien kokovalikoiman. Eivät olisi sitten vääränkokoiset joutuneet pettymään. Mehän ei tätä tajuttu, mutta ensi kerralla sitten.

Kerro kengästä muutakin

Näin varmistat oikean hintalapun pysymisen oikeassa kengässä. Vahingon lisäksi myös kierot ja kitsaat kenkäostajat saattavat edesauttaa lappujen vaihtumista. Kyllä, ihminen on outo ja kauhea eliö. Koon lisäksi kannattaa merkitä esim. merkki, väri ja/tai materiaali – mitä tarkempaa tietoa, sen hankalampaa löysämoraalisille lapunvaihtelijoille.

Irregular Choicen siniset, kiiltävät kukkakoristeiset kengät, pöytä 71

Kiinnitä hintalappu kunnolla

Kanuunan kassa ei lähde arvailemaan laputtomien tuotteiden hintaa ja pöytää, vaan ne joutuvat jäähyrekkiin odottelemaan omistajan tunnistusta. Hirveästi menee hyvää myyntiaikaa hukkaan.

Satulla oli hieno villalankakiinnitysviritys, ihan kuin hienoimmissa putiikeissa, Mia luotti maalarinteippiin. Molemmat toimivat, kunhan huolella kiinnittelee ja sellaiseen paikkaan, mistä sovittajan ruumiinosat ei lappua heti pyyhkäise pois.

Myy Parikkaa

Minna Parikan kengät meni kaikki. Muuten hinnoitteluvinkkejä on vaikea antaa, mutta parikoissa kaava "puolet ovh:sta, jos kunto on erittäin hyvä" tuntui toimivan. Muista kengistä sitten vähemmän.

Myy muutakin kallista

Tilastomme kertovat, että myymättä jääneiden kamojen keskihinta oli kolmetoista euroa, myytyjen yli kaksikymppiä. Tämä ei tarkoita sitä, että kannattaisi triplata hemppamaukan sukkisten hinta, vaan keskittyä Kanuunassa fantsumpaan kamaan ja merkkituotteisiin. 

Sisäpiiritietolähteemme mukaan pöydät kannattaa täyttää monipuolisella tavaralla, jolla vetoaa Kanuunan laajaan kävijäkuntaan kokonaisvaltaisesti. Itsehän keskityimme lähinnä kenkiin, mutta tuntui sekin toimivan. Ehkä niitä oli tarpeeksi monipuolisesti.


Fantsut kengät pöydästä 40


Käy siivoamassa

Ihmiset on eläimiä. Ihan eläimiä. Eikä mitään söpöjä kissanpoikia, vaan raivotautisia sarvikuonoja, jotka sotkee kaiken ja siirtelee kamojasi muihin pöytiin. Jäljet kannattaa käydä siivoamassa parin päivän välein, jotta pöytä ei muutu paikalliseksi katastrofialueeksi. On ihan turha laatia aistikkaita asetelmia myynnissä olevista esineistä, sarvikuonot muuttaa ne dada-installaatioksi alta aikayksikön.

Kannattaa vilkaista myös muita pöytiä, josko sinne olisi eksynyt omia kamoja. Vastaavasti on kohteliasta palauttaa omalle pöydälle hylätyt muiden myyntiartikkelit oikeille paikoilleen. Meidän kamoistamme löytyi myynnin jo loputtua muista pöydistä 3%. Pettymys oli suuri, kun suomi-saksa-sanakirja ei ollutkaan mennyt kaupaksi, vaan se piti rahata takaisin kotio.

Pöydässä 41 oli temaattinen asettelu, joka toivottavasti säilyy yli vartin

Älä korjaa hintoja lappuihin

Onhan se kerrottu säännöissä, mutta silti Sat... jotkut ei sitä huomaa. Loppua kohden tekee mieli ja kannattaakin laskea jäljelläolevien kamojen hintoja ja se kävisi ah niin helposti vetämällä vanha hinta yli ja kirjoittamalla viereen uusi. Vaan mistäpä kassa voi tietää, onko tuhrittu hinta omistajan vai huijarin käsialaa? Vaihda siis hinnanmuutosten yhteydessä koko lappu, vaikka se aikaa ja vaivaa viekin.

Älä myy norsuaiheista kietaisuhametta 90-luvulta

Kukaan, siis kukaan, ei vaan osta sitä.

Pöydän 73 kengät ois niiiin sopinut sen kietaisuhameen kanssa, mutta nyt on jo myöhäistä

Kahden viikon myyntisesongin jälkeen olimme todella, todella tyytyväisiä tulokseen. Vaikka prosessi toki vaati aikaa ja vaivaa, niin kauppa kävi ja loppusummalla ostamm... voisi ostaa useamman parin uusia Parikoita (eikä siis niitä aletuotteita, joihin yleensä turvaudumme).

TalviOTZ ja Marimek... eiku!

$
0
0
Männäviikolla käytiin Kummissa kengissä normaalin hämmentynyt keskustelu:
Mia: OTZ-ihmiset kutsui meidät käymään. Pääjehu Ludo Malmoux tulee käymään Suomessa ja...
Satu: Hä? Miksi? Eikö ne tiedä ketä me ollaan? EI KETÄÄN!
M: Ei ne tiedä. Siellä on sushia! Ja talvikenkiä! Kai me mennään?
S: No daa, tietty!

Toivotaan, toivotaan!
Heti Otzin ovelta meille viekottelevasti huutelivat kesäkengät Marimekon kuoseissa. Jopa Mia, joka jää helposti Satulle kakkoseksi marimekkomyötämielisyydessä, oli myyty. Kohteliaasti ja arvokkaasti kysyimme, että MILLOIN NÄITÄ NIINQ SAA???!1!!??!!1. Mutta voih, kyse on kuosikokeilusta, joka kenties tulee mallistoon, kenties ei. Me vähän niin kuin toivottaisiin, että tulisi.

Herra Malmoux oli huomattavasti letkeämpi kaveri kuin OTZien innoittaja hra Ötzi nykyisessä olomuodossaan ja vastaili kärsivällisyydellä journalistisesti korkealaatuisiin kysymyksiimme, kuten tuleehan marimekkokuosiset myyntiin ja onko tätä väreissä. Kenkäsivistyksemme kasvoi myös nahankäsittelyn ja muun kengän valmistuksen osalta – nyt tiedämme kaiken. Tai siis vielä enemmän kaiken kuin mitä ennen uskoimme.

Kesäkenkä ei ollutkaan ensimmäinen OTZ-kenkä, vaan sitä ennen on ollut muun muassa yllä kuvattu versio. Alempana replika siitä ihan kaikkein ensimmäisimmästä ja oikeimmasta Ötzin kengästä.
Bongasimme Malmouxin jaloista, kappas vaan, OTZit!

Ajankohdasta johtuen olimme erityisen kiinnostuneita talvikengistä, mutta muitakin (meille) uutuuksia löytyi – ammattikenkiä myöten. Talvimallisto vaikutti erittäin miellyttävältä ja ennen kaikkea mukavan lämpöiseltä. Vähän oli haettua eroa miesten- ja naistenmalliston välille, mutta ero jäi onneksi hyvin muodolliseksi – Kummat kengäthän on sitä mieltä, että erilliset naisten ja miesten mallistot on melko turhia. Miestenpuolelta löytyi nytkin ne suosikit.

Lehmäkengissä kesää voi venyttää esim. tammikuuhun.
Nämä ovat varmasti myös monen "Lehmät lehmällä" -tasovitsin ehtymätön lähde.
Mia: Tuleeko tätä väreissä?
Satu: Onhan sitä mustana, mitä sä valitat?
M: OTZilla ruskeatkin sävyt on aika kivat. Silti olis nastaa, jos tätä sais väreissä
S: Joo joo
M: Tuleeko tätä väreissä?
S: Dorka.
M: Tuleeko tätä... Eiku
OTZin ballerina on todellakin ballerina
Tutun kokin toiveiden perusteella suunnitellussa kengässä on likaa hylkivä pinta. Jopa Mian mielestä musta on kokille perusteltu väri, ei sitten näy läikkynyt punaviini, mustikka tai veri ihan heti.

M: Myönnettäköön, että värit talvikengissä Suomessa on liikeideana samaa tasoa kuin anarkismin vuokraus konservatiiveille. Eihän täällä mene kaupaksi kuin musta, ruskea ja rajuimmillaan punainen. Nythän se jo näkyy jokasyksyisenä valikoiman ankeutumisena – kadonneet on kesän värit kenkäkaupoista ennen kuin ruska on edes alkanut metsissä. Tsekkaa vaikka, mikä vaan kenkäkauppa. Vaan saahan sitä silti toivoa?

S: Oo jo hiljaa.

Onneksi voimme lohduttautua ensi kesän sävyillä.

Kesäkengän uusia värejä ovat mm. keltainen, tummaruskea,  vaaleansininen ja...
...punainen. Oho, kuvaan tuli myös tuollaisia kivoja Marimekko-kuosisia versioita!
Ruskasävytetty kesäkenkä suo pehmeän laskun syksyyn, tai talveen, miten sen nyt ottaa


Päivän bongaus: Viiksikengät

$
0
0
Myönnän ajaneeni pyörällä jalkakäytävällä saadakseni nämä kengät kiinni ja pyydän sitä kovasti anteeksi. Mutta hei, katsokaa nyt, eikö olekin kivat! Itsekin olisitte nousseet pyörän selkään, turha moralisoida siellä.

Ihan valmiina tällaisia Poirot-tossuja ei saa, vaan sekä kengät että viikset on tilattu jostain sieltä intternetistä ja yhdistelty omin voimin. Sukkien alkuperää en edes tajunnut kysyä. Kyllä, nyt saa moralisoida.

Päivitys 30.9.: Äskettäin Hupsiksessa kuulemamme huhun mukaan kenkäviiksiä ja muita killuttimia saa Shwingsistä ja Tigeristä.

Kengät yllyttivät keski-ikäisen naisen rikokseen: "Minulla ei ollut vaihtoehtoja"

Kuje-saappaiden tiukka Suomenlinna-testi

$
0
0
Kun postin täti ojensi laatikon, olin varma että nyt on minua huijattu ja styroxpaloja lähetelty Kujeelta Kuopiosta, niin oli kevyt kenkäloota. Voi sitä riemua, kun laatikosta paljastuikin saappaat! Varsin kevyet saappaat!

Saappaiden mukavuus sen sijaan ei ollut mikään yllätys - olihan pehmoisuus tuttua jo kesä-Kujeista. Kesäversioihin verrattuna pituus oli koko lailla sama, mutta päkiä kapeampi, ei tosin mikään ylitiukka sekään. Sama koko toimi mainiosti niin kesäkujeissa kuin saappaissa – oma jalkani on vähän yli 40 ja molemmissa 40 on se oikea koko. Väriä olin hieman jännittänyt: oranssilla ja oranssilla on eronsa, mutta onneksi tämän saappaan oranssi oli juuri sitä oikeaa, hehkuvaa, muttei räikeää oranssin vivahdetta!

No niin, kaikki hyvin tähän asti. Mutta miten saapas selviää tosielämän rankoista tilanteista? Sitä lähdin selvittämään A:n kanssa Suomenlinnaan. Tutustuimme samalla vessaan ja muutamaan viinilasilliseen.

Oranssit lehdet, nuo blogien syysvitsaus, jota ilman mekään emme sitten selvinneet.

Laiturialueelta poispääsy kesti melko kauan, sillä sekä Helsingin taiteilijaseuran näyttely Rantakasarmissa että Viaporin Deli & Cafén ikkunapöytä viivästyttivät matkantekoamme. Taiteilijaseuran syysnäyttely oli osin kauhea, mutta yllättävän suurelta osalta kiinnostava ja siten suosituksen arvoinen. 

Kahvilan edustalla saappaat saivat reippaita kehuja sisääntulleelta (tuntemattomalta) naiselta: "Tosi hienot kengät!". Jos tämä olisi ulkonäköblogi, mainitsisin myös, että tyttärensä huikkasi perään: "Ja hiukset!". Mutta koska keskitymme kenkiin, enkä ole lainkaan itserakas, en tee siitä numeroa.

Taustalla toinen kohteemme

Myös toinen kulttuurikohteemme, Taloraadissa A:n hullaannuttanut Suomenlinnan julkinen vessa on suosittelun arvoinen. Voitte ihan itse keksiä tähän omaan mielenlaatuunne sopivan "varsinkin hätätilanteessa" -tyyppisen vitsin, sillä itse en enää kehtaa.

Saappaat selvisivät hyvin edustustehtävistä niin taidenäyttelyssä kuin vessan edustalla. Myös käyskentely haasteellisella mukulakivikadulla onnistui moitteetta. Lämpöäkin pitivät juuri sopivasti, eikä pieni kosteus tuntunut missään. Mutta nyt oli aika koventaa panoksia ja mennä maastoon. 

Oranssi sohvatyyny – alkaako tästä uusi, syyslehdet kuvista syrjäyttävä blogivillitys?

Aloitimme Suomenlinnan telakalta. Veikkaanpa muuten, että Rauli Badding Somerjoen Laivat-levyn kannen kuva ei todellakaan ole otettu missään laivan kannella, vaan Suomenlinnan telakan patosillalla, vähän alla olevasta kuvasta vasempaan. Kujeet selvisivät telakalta paremmin kuin Badding elämästä eli kolhuitta ja kompastumatta. Jatkoimme siis vaarojen tiellä ja menimme vielä maastompaan.

Somerjoen jäljillä

Rantakivikossa koittivat kauhun hetket. Keski-ikäiseksi rouvashenkilöksi naamioitunut pahointekijä usutti hurttansa peräämme, mutta Kujeet kestivät myös nopean liikkumiseen epätasaisessa, liukkaassakin maastossa. "Rouva" komensi tappajakoiriaan hämäävästi "Pörrö, paikka!" ja "Muppe, kieri!", mutta kyllähän me tiesimme, että oikea viesti oli: "Raadelkaa nuo hipit!". Selvisimme nipin napin turvaan ihmisten ilmoille. Viinilasillinen oli kuitenkin otettava hermojen rauhoittamiseksi.

Kujeet joutuivat viimeiseen testiin, kun lautan lähtöaikataulu vilkutti nollaa minuuttia ja olimme vielä usean askelen päässä portilta. Sankarillisesti hölkäten ehdimme kuin ehdimmekin kyytiin!

Kaikin puolin voittajafiilis!

Unelmakengät

$
0
0
Ihmiset! Kun perustatte kenkämerkin, keksikää sille joku persoonallinen nimi! Esimerkiksi Kirahvikalossi, Pomppupopotin ja Bluööörghhh ovat mielestäni loistonimiä. 

Jaa että miksi tällaisia mietin?

Aivan megafantsut kengät tulivat vastaan Sivukirjaston ovella, josta juuri olin syöksymässä ulos. Lisättäköön, että työasioilla olin siellä, en vaipumassa alkoholismiin. Kengät muistuttivat kovasti Irregular Choicea, mutta omistajan mukaan eivät sellaiset olleet. Muisteli, että merkin nimessä oli "Dreams". Ehkä.

Dreamy Shoes. Mahdollisesti.

Koska olen kova yleisönpalvelija, yritin tietysti selvittää, mikä kenkämerkki oli kyseessä. Arvatkaapa vain, kuinka monta hittiä tulee, kun iskee hakusanoiksi Shoes ja Dreams. Aika monta. Eikä yhtään oikeaa. Luultavasti.

Dreams Footwear Mmmm... Ehkä...?
Your Dream Shoes Vähän sinne päin... Kai? 
Dreamz Shoes Joo ei oo nämä.
Sweet Dreams Shoes Yleisövinkki vei tähän asti lähimmäksi

Opin myös, että unientulkinnassa kengät tarkoittavat määrätietoisuutta, valmistautumattomuutta, (väärää) suuntaa, oman persoonan hyväksymistä, identiteetin menettämistä, epäonnistumista, menestystä, matkaa, naurettavaksi joutumista (keltaiset) ja salarakasta (kumiset). En halua edes ajatella, mitä keltaiset kumisaappaat tarkoittavat.

Luovutin. Tämänkin ajan olisin voinut esim. tehdä töitä, jos kenkien merkki olisi ollut Bluööörghhh.

Päivitys 18.10.
Kenkäkirppis Hupsiksessa kuulemamme huhun mukaan näitä kenkiä on nähty Exitossa Fredrikinkadulla! Facebook-sivuillansa ainakin tällaiset kengät löytyvät, ja niiden merkki on... tadaa... Poetic License. Ihan ei siis metsään mennyt IC-arvaukseni, saman firman kamaa kuitenkin!

Lontoo - maihareiden mekka

$
0
0
Lontoo on kiva kaupunki. Ja tunnetusti yksi kenkäfanaatikon unelmakaupungeista. Jos reissuun lähtee teini-ikäisten poikien kanssa, todennäköisyys sille, että kaiken aikansa voisi käyttää Irregular Choicen kaupassa, on aika pieni. Jos olet kuitenkin kasvattanut lapsesi oikein, hengailu maihareihin erikoistuneissa kaupoissa sujuu ilman valituksia. Varsinkin jos osaat kertoa lapsillesi Englannin historian tarpeeksi kiinnostavalla tavalla.

Itselläni on ollut kunnia vierailla tässä kaupungissa useaan otteeseen. Ensimmäinen vierailuni oli 12-vuotiaana, jolloin tutustuin myös ensimmäistä kertaa Dr. Martensin kenkiin. Luonnollisesti olenkin sitä mieltä, että Martens on ainoa oikea kenkä Lontoon katujen talsimiseen.
Näillä lähdettiin reissuun. Kävelykilometrejä matkan aikana tuli noin 60. Kakarat Conversseissaan
valittivat, minä en. Kyseessä tietenkin Dr. Martens ja 8-reikäinen Cassidy.
Omasta mielestäni Lontoon parhaat kaupunginosat ovat Camden Town, Soho sekä Covent Garden. Hippiä, punkkia, hipsteriä ja kaikkea siltä väliltä. Ja tietenkin parhaat kaupat jos mielesi halajaa uusia maihareita. Ja mikäli olet nimenomaan UK:ssa valmistettujen maihareiden perässä, on ehdottomasti ensimmäinen paikka niiden metsästykseen Camden ja siellä sijaitseva British Boot Company.

Historian oppitunti osa 1: "Lapset, täältä heroiiniriippuvaiset punkkarit osti maiharinsa 70- ja 80-luvuilla."

Jotkut vaeltavat Mekkaan, minä vaellan kerta toisensa jälkeen British Boot Companyyn. Okei, tunnustetaan. Liike on pieni, tunkkainen ja aina täynnä ihmisiä. Mutta se fiilis. Se on jotain uskomatonta. Punkkarit, skinit ja keski-ikäiset rouvat (siis minä) rintarinnan maihareita kuolaamassa. Liike on perustettu jo vuonna 1851 jolloin business aloitettiin myymällä hobnail -buutseja joissa oli naulat pohjissa. Liike on toiminut kaikki nämä vuodet samassa liiketilassa, saman suvun omistuksessa. Vuosina 1970-1980 kaupasta tuli oman aikansa mekka, jolloin punkkarit, skinit ja muut anarkistit tekivät siitä omansa. Vielä vuonna 2014 voi anarkian tuntea luissaan, eikä tarvitse kuin sulkea silmänsä niin voi aistia Sid Viciousin töhertelemässä muiden punkartistien tavoin hävyttömiä tervehdyksiä kaupan seinään.
Historian oppitunti osa 2. "Joo, kyllä! Noi mustat ruusukuvioiset tosiaan syntyi alkujaan 80-luvulla kun Hanoi Rocksin pojat hengaili täällä Lontoossa. Nää valkoiset puolestaan suunniteltiin kun Sunrise Avenue voitti sen EBBA-palkinnon. Noi muut? No, ne on niitä, millä punkkarit potki mummoja silloin 70-80-luvulla.

Vaikka kauppa vieläkin kerää rutkasti asiakkaita vanhalla maineellaan, totuus on se, että liikkeestä löytyy Lontoon ehdottomasti vaikuttavin maiharivalikoima. Liikkeessä Martensit, Grindersit, Solovairit, Gladiatorit, George Coxit, Tredairit, NPS:sät ja Loaket ovat sulassa sovussa nätisti rivissä. Vaikka valikoimasta löytyy myös "Made in Vietnam" -versioita, luottaa liike suurelta osin Britanniassa valmistettuihin kenkiin. Ja tärkeintä henkilökunnalle näyttäisi olevan löytää jokaiselle asiakkaalle juuri "se oikea" maihari. Jos intoudut kenkiä sovittamaan, saatat saada  avuksesi tatuoidun, lävistetyn ja yhä urheasti irokeesia kantavan punkkarin, joka laittaa kengät jalkaasi, sitoo nauhat puolestasi ja antaa vankalla kokemuksellaan ohjeet siihen, miltä kengän tulisi tuntua jalassa. Silkkaa taivasta.

Historian oppitunti 3: "Lapset, tää on Carnaby Street. Täällä hipit heilu pilvessä 60-luvulla. Siihen aikaan Margaret Thatcherkin oli hippi ja sillä oli samanlaiset kultaiset Martensit jalassa ku Mialla."
Jos Dr. Martens on sinulle se ainoa oikea, kannattaa mennä suoraan Martensin omaan myymälään, joita Lontoossa on useampi. (Ja toki Martenseja saa myös lähes kaupungin joka kenkäkaupasta). Myös feikkejä oli tarjolla runsain mitoin, eli jos hinta kengän päällä on £20, ei aitouteen kannata luottaa. Viralliset kaupat sijaitsevat Covent Gardenissa, Spitalfieldsissä, Westfieldissä sekä Carnaby Streetillä. Omien reittieni varrelle osui kaupoista kaksi. 

Historian oppitunti osa 4. "Covent Garden. Kai te nyt tiiätte. Tää oli siinä musikaalissa My Fair Lady.
On siitä tehty leffakin. Audrey Hepburn myi niitä kukkia maiharit jalassa. Ne tais olla NPS:sät."
Dr. Martensin viralliset puodit tarjoavat huikean kattauksen maihareita joka makuun. Todelliselle keräilijälle ei tule ongelmaa kerätä koriin useampaa paria. Väriä, kuosia, materiaalia ja varren mittoja löytyy niin todelliselle maiharimiehelle, kuin trendikkäämpää söpöstelymaiharia etsivälle naikkoselle. Vaikka teinini itse vannovat Solovairien nimeen, oli myös nuorten fanien myönnettävä, että valikoima oli vaikuttava, vaikkei niistä ruuveja pohjista löytynytkään. 



HIstorian oppitunti 5. "Nää kukalliset oli siis kovassa muodissa silloin ku prinsessa Diana vielä eli.
Sillä oli aina tällaiset jalassa virallisissa edustustilaisuuksissa. William ja Harry pitää
tota Union Jack -kenkää aina ku ne käy isällään iltapäiväteellä."
Historian oppitunti 6. "Nää on vähä niinku trendikkäämmästä päästä. Esimerkiksi noi pinkit syntyi
silloin ku Spice Girlsit oli kova juttu. Ai ette oo kuulleet niistä mitään? No, se ei todellakaan haittaa." 

Historian oppitunti 7. "Kattokaa jätkät! Tää on se malli millä Winston Churchill
käytti toisen maailmansodan aikana." 
Historian oppitunti 8. "Niin, näihin kasseihin Beatlesit pakkasivat kamansa ku ne lähti sinne
Saksan huor... ehh... taidekadulle esiintymään. Sen nimi on Reeperbahn. Ai te tiedätte sen. No ei sit mitään." 

Lontoo on mieletön. British Boot Company on tajuton. Martensit on ihania. Ja maiharit yleensäkin on parhaita kenkiä koskaan, ikinä ja milloinkaan. Ja vaikka kuka vihjailisi mitä, niin minusta neljä paria mustia maihareita kaapissa ei ole liikaa. Minusta myöskään kahdeksan paria maihareita yleensäkään ei ole liikaa. Maihareita ei vaan koskaan voi olla liikaa. Niinkuin meillä jokaisella, niilläkin on jokaisella oma tarinansa, aikansa ja paikkansa.

Anu'sko - vuoden yllättäjä

$
0
0
Kuten osa teistä on jo kenties huomannutkin, ovat kengät lähellä sydäntäni. Ja vaikka sitä ei kenties aivan ensimmäisenä minusta huomaisikaan, ovat ekologiset arvot myös tärkeitä. Jonkin verran näiden kahden komboa jo tapaa, mutta ulkonäössä usein on toivomisen varaan. Uusin kenkämerkkiystäväni Anu'sko vie tässä kombossa vuoden yllättäjä -palkinnon.

Kuva: Anu'sko
Anu'sko on yhdennaisen kenkämerkki Paimiosta. Anun omien sanojen mukaan jotain puuhaa piti keksiä kun ihmiset eivät tuoneet kenkiään suutariin korjattavaksi. Mikä onni se olikaan meille käsityön, kierrätyksen, kenkien ja maihareiden ystäville!

Itse törmäsin kenkiin Kampin Narikkatorilla syyskuussa Käsityökortteli -tapahtumassa, jossa Anu oli paikalle kenkiään kauppaamassa. Alusta loppuun kierrätysmateriaaleista käsityönä valmistetut kengät ovat uniikkeja ja upeita.




Omaan jalkaani päätyivät nämä eteisen- ja rähjähdysmatosta valmistetut uniikkikappaleet. Muutaman kuukauden käytön jälkeen voin suositella näitä lämpimästi. Nämä ovat ainakin omaan jalkaani oikein istuvat ja mukavat epelit.

Kummat kengät mielenosoituksessa

$
0
0
En ole aiemmin ollut mielenosoituksessa. Ne ei jotenkin ole mun juttuni, mutta nyt tasa-arvoisesta avioliittolaista päätettäessä... on muuten hienot kengät!


...tuntui siltä että halusin olla paikalla. Tasa-arvon puolesta ja tyhmyyttä vastaan. Ehkä jopa vielä enemmän jälkimmäistä. Oletteko kuulleet niitä lain vastustajien "perusteluja"? Aivohan siinä repeää. Seuraava lakialoite voisi olla vaikka että kaikilla pitää olla... mahtavat keltaiset popot!


...argumentaation alkeet hallussa ennen äänestysoikeutta. Kerrankin tiede, alan ammattilaiset ja kansan enemmistö on samaa mieltä siitä, että... onpa älyttömän fantsut saappaat!


... lapset ei kärsi, vaikkei vanhemmat olisi mies ja nainen. Niinku että mitä tässä on enää keskustelemista? Veronmaksajien rahoilla on parempaakin käyttöä kuin... vilttikengät!


...tällaisen itsestäänselvyyden vatvominen.

No, laulamiseen en ryhtyisi, aaltoja en tekisi enkä voltteja heittelisi. Ne ei edelleenkään ole mun juttu.

Koska latteradikaali tarvitsee espressotankkauksen pystyäkseen osallistumaan kansalaisaktivismiin, lähdin kohti Musiikkitalon kahviota. Matkalla jouduin lainmuutosta vastustavien uskovien ääniaaltojen kantavuusalueelle. Synkkää todistusta tuli sieltä. Joukon olemus oli harmaan totinen. Suomen lippu oli ripustettu niin ankeasti, että sekin näytti kärsivän olemassaolostaan. Kontrasti kadun toiselle puolelle oli... upea väri!


...järjettömän suuri. Tunsin kiitollisuutta siitä, että olen saanut tuntea toisenlaisia kristittyjä, sellaisia, jotka ovat sisäistäneet rakkauden sanoman. Silloin uskon tärkein funktio on jotain ihan muuta kuin... päivän heteroimmat kengät!


...olla sumuverhona omien ennakkoluulojen edessä ja vanhojen tottumusten saatanallisena sementtinä.

Täällä siis oltiin, tapahtumien keskipisteessä. Puheita pidettiin, mutta eihän niitä juurikaan kuulunut, joten olin pakotettu stalkkaamaan ihmisten kenkiä. Nekin oli kivempia tällä puolen Mannerheimintietä.


Ihmiset olivat varsin iloisia ja tunnelma optimistinen. Kukaan ei pahastunut, vaikken osallistunut yhteislauluun, aaltoihin enkä voltinheittoon. Ilmassa oli kuitenkin... mahtavan pinkit kengät ja suloinen koira!


... jännitystä, sillä äänestyksen tulos ei ollut mitenkään pomminvarma.

Kun ryhmä nuorisoa vieressämme katsoi puhelinta epäuskoisena ja huusi, että läpi meni, oli pakko kysyä, että onko varma tieto tuliko ylestä vai onko huhua vain mitä häh voiko olla! Vastauksena 105–92 ja kaveri lehterillä. Tiedon leviäminen kesti hetken, mutta siitä se sitten riemu repesikin! Ja kaiken huipuksi näin kivat kengät ja kysyin merkkiä, johon omistaja: "Tää on sellainen kanadalainen aika tuntematon merkki, Fluevog", johon ei oikeastaan ollut muuta vastattavaa kuin: "SEONIHANPARASMITENMÄENHETITUNNISTANUTNIINNOLOO!!!"

Yllätysfluevogit kruunasivat päivän

Joten kaikki hyvin Suomessa, ainakin hetken aikaa.

Vähän harmaata, muttei tulikiviä kuitenkaan


Uhkapelin syövereissä

$
0
0
Vetelehtiessämme Makkaratalon Ilo-joulutorin Anu'sko& Kenkiks -kojulla bongasimme ohikulkevat hienot raitakengät. Koska halusimme päteä, lähdimme arvuuttelemaan kenkien merkkiä kovaan ääneen. Satun mielestä kyseessä oli ilmiselvästi Lola Ramona, Mia taas oli kivenkovasti sitä mieltä, että Swedish Hasbeenshän se siinä. Yhtäkkisen villiintymisen puuskassa sorruimme uhkapelin synnilliseen houkutukseen ja löimme vetoa peräti kokonaisesta kahvikupposesta.

Huomaa oikeaoppinen ujo piimä -poseeraus
Ja kas, Swedish Hasbeenshän se oli. Satu selitteli erehdystään muistelemalla, kuinka Lola Ramonalla oli aivan samankaltainen, mutta värikäs malli joskus silloin, kun dinosauruksetkin oli lihavampia, mutta hyväksyi häviönsä kuin aikuinen nainen konsanaan.

Kenkien omistaja kertoi, että ne ovat sen verran tiukat varsista, että estävät tehokkaasti herätekenkäostokset – niitä kun ei ihan muuten vaan jaksa alkaa kiskomaan pois jaloista muita kenkiä sovittaakseen. Kenkäostos, joka lopettaa kaikki kenkäostokset?

Jos et ole vielä ihan valmis kenkäostosten lopetteluun, suosittelemme seuraavaksi kohteeksi Anu'skota, Kenkiksiä tai niiden vierestä löytyvää kenkäpaja Pihkaa. Ilo-joulutorilla vielä 21.12. asti!

Samoin kuin Anu'sko, myös Kenkiks käyttää kierrätysmateriaaleja.
Puodin pitäjä katsoi epäilyttävän kiinnostuneena mm. Satun takkia.

Lakerikenkiä ja lihan liikettä

$
0
0
Kummat kengät kävi taas kulttuurin parissa ja hengästyi pelkästä katsomisesta. Maija Mustosen kokoelmateoksessa Greatest Dance Hits Zodiakissa kymmenen tanssitaiteilijaa oli tehnyt koreografian valitsemaansa, tanssiin intouttavaan kappaleeseen.

Osa teoksista oli konseptuaaliseen kallellaan ja osassa mentiin raisulla tanssin ilolla eteenpäin. Tai varmaan niissäkin otettiin kantaa erilaisiin eksistentiaalisiin kriiseihin, mutta itse näin ne le jortsunkina pour le jortsunki. Siis ihan oikeata tanssintaa, Zodiakissa! Quelle miracle! Erityisen hienoa oli esiintyjien suhde yleisöön; tässä me nyt teille tanssitaan, olkaapa hyvät! Ja mehän oltiin.

Me Kummissa kengissä olemme suuria Jyrki Karttusen faneja, muun muassa koska Jyrki Karttunen on ihana. Suosikkipoikamme valinta illan avaajaksi oli tietenkin ihan nappi: liikkeellisesti vaativa ja samalla rento yleisön haltuunotto, niin kuin tapanaan on. Jyrki korjasi myös illan kenkäpisteet klassisilla lakerikengillään, vaikka ne ovatkin mustat. Musiikkina jotain Kylietä.

Twiittaa Jyrkille ja kehu sen kenkiä

Joona Halonen uhmasi painovoimaa sen sapelitanssin, mikä se nyt on, Hatsiturjakkeen, tahtiin. Hienosti vaihteli musiikin mukaan meno ja vastaanteko, itsestäänselvyyksiä oli vain hyväksi mausteeksi. Voi pojat, "Heitä voltti" ei enää tarkoita samaa kuin ennen.

Pohjasokerina Taneli Törmä räjäytti jäljellä olevan pankin silkalla riemulla ja reisilihaksella. Jumaleissön, että siinä hippi jorasi! Trailerista saatte jotain kuvaa. Jaa mikä musiikki? No en yhtään muista.

Vaikka kovasti riemuitsin lihan liikkeestä, niin kyllä ne henkisemmätkin teokset oli erittäin hienoja. Kehottaisin kaikkia, varsinkin nykytanssista vain vähän kiinnostuneita menemään, mutta kuten tavallista, Kummat kengät on myöhässä. Esitykset loppuivat jo.

Mitä seuraavaksi? The Greatest Dance Shoes? Kannatamme.

Loskasäiden talvikengät lammikossahypiskelijälle

$
0
0
Miksi törsätä rahansa kalliisiin vedenkestäviin talvikenkiin, kun saman voi teeseitseillä kumisaappailla ja villasukilla? Jos oikein hifistelee, voi saappaaseen tunkea pörröisen pohjallisen ja kas – lämpimät, loskankestävät talvikengät ovat valmiit! Eipä tarvitse enää hukata energiaa ylimääräisiin askeliin hyhmäisten lätäköiden kiertämiseksi.

Näkyykö logo?

Ihan mikä tahansa kumisaapas ei kelpaa talvikäyttöön, sillä pohjan muovinen liukkaus saattaa koitua kohtaloksi, varsinkin miinusasteiden yllättäessä. Testaa siis omasi huolella ennen kuin starttaat ankaran spurtin kohti raitiovaunun perävaloja. Oman kokemukseni mukaan ainakin kokokumisilla Huntereilla selviää slapstickittä, mutta varovainen kannattaa olla silti. Kaikilla kengillä. Onhan Suomen talvisää saatanasta ja Helsinki maailman suurin luistinrata.

Tärkeintä kuitenkin on, että tällä yhdistelmällä voi rauhallisin mielin hyppiä lammikoissa. Se, jos mikä auttaa ihmistä kestämään vaalipuheitakin vetisemmät talvikelit.

Tuskailukengät ja lyhtyjä bloggareille

$
0
0
Siinä ihmisen kärsivällisyys mitataan, kun se ensin löytää Fluemarketista halvalla ja käytettynä täydelliset kesä-Fluevogit ja sitten katsoo ulos ikkunasta ja toteaa, että näitä kenkiä ei pääse käyttämään ennen kuin Esteri sulattaa jääpuikon perseestään. Eli ei vielä hyvään toviin. 

Onneksi tuli LUX Helsingin iltatilaisuus. Kaikkihan me olimme siellä enemmän tai vähemmän suoraan raksahommista tulleina, mutta koska talvikengät olisivat saattaneet hiostaa, oli täysin välttämätöntä vaihtaa ihan sattumalta mukana olleet sisäkengät jalkaan – vaikkei se less-than-casual -pukukoodiin sopinutkaan.

Tämä kuva ei ole juhlapaikalta

Ja kas, tässäpä oiva aasinsilta kulttuuriin ja Lux Helsingin Lantern Parkiin. Siellä oli muiden lyhtyjen seassa korkokenkä, mutta myös muiden alojen bloggarit löytänevät suosikkinsa.

Tärkeimmät ensin!
Lyhty muotibloggareille!
Lyhty pyöräbloggareille!
Lyhty äitibloggareille!
Lyhty eläinbloggareille!
Lyhty sisustusbloggareille!
Lyhty ruokabloggareille!
Lyhty matkailubloggareille!

Lyhty helmiaskartelubloggareille!
Lyhty puutarhabloggareille!
Lyhty sähköjohtokeräbloggareille!

Kummat kengät ja Tommi Eronen

$
0
0
Kummissa kengissä on jälkeen edustettu Helsingin kuumimmissa teattereissa. Tänään vuorossa oli Teatteri Jurkka ja se näytelmä, jossa Tommi Eronen esiintyy. Näytelmä herätti suurta keskustelua.

Satu: Mikä tän näytelmän nimi on?
Mia: En tiedä mutta siinä on Tommi Eronen. 
Satu: Siis Tommi Eronen? 
Mia: Juu, Tommi Eronen. Huomasitko, että se oli hetken ilman paitaa. 
Satu: Joo. Oli niin timmit vatsalihakset, etten kyennyt enää tekemään mitään muuta ku tuijottamaan niitä.
Mia: Niin oikeestihan Tommi Eronen on minusta älykäs ihminen ja lahjakas näyttelijä.
Satu: Juu, toki.

Esityksen jälkeisessä skumppatilaisuudessa onnistuimme kaappaamaan Tommin kynsiimme, ihan vaan sillä varjolla, että meitä muka kiinnosti Tommin kengät. Oikeestihan halusimme vain päästä kosketusetäisyydelle. 

Kuvassa Sadun uudet Dr. Martensit ja Tommi Erosen iloisen punaiset lenkkarit.
Sitä emme tiedä, että kenen kenkä tuolla takana hiippailee.

Ja perään mainos: Jos haluat ihailla Tommin kenkiä (kuten me) ja nauraa sydämesi kyllyydestä suosittelemme lämpimästi Tommi Erosen esittämää ISÄ monologia Teatteri Jurkassa. Esitykset jatkuvat 20.3. saakka.

Hammerfestin groovyimmät nastat

$
0
0

Kummat kengät raportoi ensi talvea varten siitä, miten hyvin Icebugeilla pysyy pystyssä.

Olin lähdössä seurueineni tammikuussa Pohjois-Norjaan, Hammerfestiin ja ainoa mitä paikasta tiesin oli se, että siellä on kaksi kenkäkauppaa sekä paljon mäkiä ja kovin liukasta tähän aikaan vuodesta. "HANKKIKAA KENKIIN JÄÄPIIKIT!!!" oli meille hienovaraisesti vihjattu. Toistuvasti.

Jääpiikit? Ei nyt saatana sentään. Olenhan toki keski-ikäinen, mutten niin keski-ikäinen.

Taikakenkiä etsimässä

Olin kuullut huhuja kengistä, joilla ei kaadu kovinkaan helposti ja niitä tavoitellessani jouduin reippaasti mukavuusalueeni ulkopuolelle: urheiluosastolle. Hyväkuntoiset ihmiset siellä kulki ihan normaalisti muiden joukossa niin kuin ei mitään. Urheiluvälineitä oli joka puolella ja muutenkin oli kaameaa.

"Icebug" luki samassa kyltissä kuin "50% ale". Selvä. Eir-l-mallin lila-ruskeaa – ainoaa siedettävää väriyhdistelmää – joko valmistettiin vain lapsille tai sitten suuremmat koot oltiin viety heti alen alkutemmellyksessä. Vaihtoehtona oli musta ja nougat. Otin nougatin, sitä olisi sitten kivempi jäätikköön juuttuneena rouskuttaa, kun kaverit on jo syöty.

Ihan kauhean tylsäthän nää on, mutta pystyssä pysyminen on prioriteettilistan huipulla.
Vasemmalla melkein siedettävä väritys, oikeanpuoleiseen oli tyytyminen.
Kuvat: Icebug
Kassa vilkaisi laatikkoon, löysi sieltä tunnistamattoman objektin ja kysyi stadilaisella ylimielis-nasaalilla, että kuuluuko se pakettiin. Ääneen totesin, että öö ei niin mitään hajua, mutta pään sisässä huusin: "Se oli siellä jo en mä sitä sinne laittanut en oo mikään myymälävaras en ees tiedä mikä se on ikinä en oo mitään kaupasta källinyt älä tapa tai jos tapat niin tapa nopeasti!". "Ai joo, nää on nää jäänastat", totesi myyjä selvästi vähän pettyneenä, kun ei päässyt hälyttämään paikalle sitä söpöä stevaria.

Nastat? Miten en ollut huomannut? Kenties siksi, etten ollut edes katsonut laatikkoon sisälle. Okei, tämä antoi uskoa pystyssäpysymiseen norjalaisessa jäämäessä, vaikka palauttikin minut lähtöruutuun kenkäpiikkien välttelyssä. Mutta nämä trendikkään groovyt nastat oli korkeintaan varhaiskeski-ikäiset.

Kävelevä munanmurskaamo

Nähtyäni Hammerfestissa lähes pystysuoran, jäisen mäen, jonka laella asumuksemme sijaitsi, onnittelin itseäni ostoksesta. On meinaan maailmanvaltias olo, kun sellaisen kuolonkummun voi tepastella reippaasti alaspäin, liukastumista pelkäämättä. Ylöspäin en astellut reippaasti, koska olin kuolla hengästykseen. Myös tasaisella maalla tikkupingviinikävely oli historiaa. Yhtään ei tarvinnut jalkojansa sijoitella hiekanjyvästen päälle, vaan menin vaan rennosti jään yli sille ylimielisesti lällätellen. Siis pään sisällä lällättelin, en ääneen. Yleensä.

Ääntähän nastoista lähtee. Kuulostaa siltä, kuin joka askelella murskaisi noin kymmenen munan kuoret jalkojensa alle. Parin päivän jälkeen kyllästyin olemaan kävelevä munanmurskaaja ja itsevarmuuskohtauksen pauloissa irroitin nastat. Heti meinasin vetää lipat. Normikengillä olisin vetänyt lipat, joten icebugien pitävyys on nastoittakin parempi kuin tavan kenkien. Ei kuitenkaan verrattavissa (groovy-trendikkäisiin) nastoihin.

Nastat saa irti ja takaisin melkein näppärästi.

Iltapäivä Hammerfestissa

Hammerfestin nähtävyydet ehtii yhdessä iltapäivässä, jos oikein hidastelee. Itse valitsisin ko. iltapäivään protestanttien kirkon, jossa on tosi hieno, vaikkakin hämmentävä ikkunamaalaus sekä jälleenrakennusmuseon eli Gjenreisningsmuseetin. Siellä sai sekä tietoa Norjan puolen Lapin sodasta seuraamuksineen (esim. ennen sotaa Hammerfest oli olemassa, sen jälkeen ei) sekä vohvelia lohdukkeeksi. Jos viivyt iltaan asti, kannattaa tarkistaa Arktisk kultursentraalin ohjelma.

Risti vai scifihenkinen henkilökuljetin ufojen hyökkäyksessä?

Kenkäturistia saattaa kiinnostaa Nissen-kauppakeskuksen Eurosko, josta löytyi myös norjalaisia erikoisuuksia, kuten viehättävän folklore-noitamaisia kansallispukukenkiä sekä paikallisväritteisiä töpikkäitä.

Materiaalina mm. villa ja hylje

Hienointa Hammerfestissa on kuitenkin – ainakin tammikuussa – sen sinisyys. Aamupäivällä valoa ilmestyy muodon vuoksi hiukan horisonttiin, ja sitten onkin vuorossa auringonlasku. Ja sinisyys. Joka muuttuu yhä sinisemmäksi ja sinisemmäksi. Ja sitten vielä sinisemmäksi, vaikkei voisi uskoa. Sitten kun sinisyys on äärimmillään, se tummuu vielä sinisemmäksi. Sitten se melkein materialisoituu. Sitten kun sinisyyttä ei enää minkään värikylläisyyden lakien mukaan voisi enää olla enempää, se kaksinkertaistuu ja sitten tuleekin pimeää.

Tämä on vasta alkua. Tai alun lämmittelyä.

Ulkotilojen lisäksi hyvä paikka ihastella sinisyyttä on Gulengin kahviliike, tuo pala Punavuorta Arktisk kultursentraalin vieressä. Kahvi on laadukasta ja sitä voi ryystää mukavasti vuonolle antavan ikkunan ääressä.

Kahvi maisemalla, kiitos!
Tätä on hyvä siemailla kirkonpolton lomassa


Maailman fantsuin kenkäkirppis Kierrätystehtaan kupeessa

$
0
0

Kaikkihan me tiedetään Kierrätystehdas, tuo tyylitietoisten kierrättäjien kokoontumisajo. Kaapelitehtaalla on 25.–26.4.2015 jälleen tarjolla kolttua ja muuta koristetta, joita voi kantaa omatunto puhtaana ja esteettisesti tyydyttyneenä. Kummat kengät suosittelee suunnattomasti!

Kengänkierrätyspäivät Teatterimuseossa

Samaan aikaan Kierrätystehtaan kanssa muuallakin Kaapelilla kierrätetään: Teatterimuseossa järjestetään Kengänkierrätyspäivät, organisaattorina puolet Kummista kengistä. Museon näyttelytilat Kaapelitehtaan G-rapun kolmannessa kerroksessa täyttyvät kirpparista, kengäntuunauspisteestä ja muusta hauskasta ja hyödyllisestä kengänkierrätysohjelmasta sekä lauantaina että sunnuntaina kello 11–17. Kengänkierrätyspäivä on osa Teatterimuseon Unelmien kuteita -epookkipukunäyttelyn oheisohjelmaa ja voihan pojat, ihan vähään aikaan et pääsekään kenkäkaupoille näin inspiroivaan ympäristöön!

Maailman fantsuin kenkäkirppis

Tapahtuman ykkösohjelma on Maailman fantsuin kenkäkirppis. Jos olet tutustunut Facebookin Kenkäkirppis Hupsikseen, niin samaa meininkiä on luvassa täälläkin: myytäväksi haetaan erikoisia ja erityisiä kenkiä: laadukkaita, näyttäviä, persoonallisia, harvinaisia! Myös vintage on erittäin tervetullutta! Poissaolollaan loistavat vain tavan tossukat. 

Myyntipaikat ovat ilmaisia ja pöydätkin tulevat talon puolesta. Ainoa vaade myyjille on, että Teatterimuseon vuosikortilla kenkien hinnoista saa 10% alennuksen. Niin, että nyt on myös erittäin fiksu hetki hankkia ko. kortti itselleen!

Jäljellä olevat paikat menevät julkiseen jakoon tällä viikolla, mutta nyt on kerrankin Kummien kenkien seuraamisesta jotain hyötyä: lukijamme (kyllä, te molemmat) voivat varata pöytänsä jo nyt, ennen rahvaan ryysistä! Jos siis kaapissasi on ylimääräisiä fantsuja kenkiä, laita postia osoitteeseen kummatkengat (AT) gmail.com ja varaa myyntipaikka! Laita viestiin myös, haluatko pöydän molemmiksi vai vain toiseksi päiväksi, minkälaisia kenkiä aiot myydä ja haluatko kokonaisen pöydän (120 x 60 cm) vai riittääkö puolikas.

Kengänkierrätyspäivien muu ohjelma

Tapahtumassa on muutakin kenkäaiheista toimintaa. Kengäntuunauspisteessä voit hehkeyttää kenkäsi ja nostaa ne uuteen käyttökukoistukseen. Hieman glitteriä, ehkä? Sipaus kiiltoa kärkeen? Kokonaan uusi väritys? Laaja valikoima maaleja ja kimmellystä tykötarpeineen on käytössäsi pientä materiaalimaksua vastaan.

Syteen ja saveen – kokeellista kengänmaalausta
Pikkukenkäpygmalion
Maali peittää tyhmyyden jäljet

Tapahtumaan tulee myös muuta kenkiin liittyvää ohjelmaa – viimeisimmät tiedot saat tapahtuman Facebook-sivulta, kunhan se julkaistaan. Linkki tulee tänne heti kun tämä tapahtuu!

Mikä parasta, kengänkierrätyspäivien aikana pääsy näyttelyyn on maksuton! Myytävien kenkien lisäksi voit tutustua Unelmien kuteita -epookkipukunäyttelyn jalkineisiin ja glamouria tihkuviin pukuihin sekä lavastaja Erik Salvesenin töihin – Teatterimuseon lumoavasta perusnäyttelystä puhumattakaan!

Teatterimuseon Kengänkierrätyspäivät
25.–26.4. klo 11–17
Teatterimuseo
Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1G
00180 Helsinki



Sankarimme suutarit: Haukanvuori

$
0
0

Asiantuntemattomien tahojen mielestä me täällä Kummissa kengissä saatamme ostaa aivan liikaa kenkiä. Itse asiassa näin sanovat myös asiantuntevat tahot. Se ei kuitenkaan tarkoita, että suhtautuisimme kenkiin kertakäyttötuotteina. Päinvastoin, panostamme laatuun ja kestävyyteen. Jos kenkään tulee häiriö, on ensimmäinen reaktio korjaaminen, ei roskiinheitto. Iloksemme olemme havainneet kertakäyttökulttuurin hitaasti muuttuvan epämuodikkaaksi ja tätä loistotrendiä vahvistaaksemme esittelemme Helsingin hyviä suutareita, noita hädänalaiset kenkämme pelastavia sankareita!  

Ensimmäisenä vuorossa on Fleminginkadun Suutari Haukanvuori.

Ei onneksi ihan katoavaa kansanperinnettä: kulman suutari

Fleminginkadun Haukanvuori on hieman hämäävä nimitys, sillä aiemmin suutari Jens Haukanvuori on tunnettu Viiskulman suutarina. Viitisen vuotta sitten hän myi liikkeensä Viiskulmassa ja lähti Itä-Suomeen, mutta palasi viime heinäkuussa Helsinkiin, tällä kertaa Kallioon. Fleminginkadun tilassa toimi ennen rock'n roll -henkinen suutari ja asiakaskuntaa on jäänyt, ainakin vierailuni aikana näkemistäni hiuslaitteista päätellen, myös Haukanvuorelle. Liikkeessä voi törmätä myös toiseen osakkaaseen, Jari Miettiseen, sekä söpöön eläimeen.

Virallinen Söpö Eläin, Pinnu

Onnistun ryysimään paikalle kysymyksineni viikon kiireisimpänä hetkenä, lauantaina juuri ennen (ja jälkeen) sulkemisajan. Saan siis aika hyvän otoksen asiakaskunnasta; paikalla käyvät yhdet selkeästi laadukkaat stilettokorkosaappaat, muutamat lenkkarit, parit mustat nilkkurit sekä terveyskengät. Tilauksia on avaimista puolipohjiin. Asiakas varmistaa, että ovathan puolipohjat kumia ja närkästyneenä kivahdan, että eihän nyt tämän tason suutarissa käytetä MUOVIA! Haukanvuoren julkisuuskuvan takia on hyvä, että teen tämän vain pääni sisässä.

Suutarinhomma on pitkälti käsityötä ja sellainen maksaa – joskus jopa enemmän kuin uusi kenkä. Siis uusi halpa kenkä, joka kestää sen minkä kestää. Vinkki: se ei ole pitkä aika. Haukanvuori on tyytyväinen nykyiseen sijaintiinsa, sillä Helsingissä ja varsinkin Kalliossa ymmärretään käsityön merkitys ja panostetaan laatuun ja pitkään käyttöikään absoluuttisen halpuuden sijaan. Tämä ei ole joka paikassa mikään itsestäänselvyys.

Vähän tujakampi ompelukone

Haukanvuoren ensimmäinen ammattisuunnitelma oli leipuri. Herätys kolmelta aamuyöllä ei kuitenkaan tuntunut kestävältä ratkaisulta (Kummat kengät niin ymmärtää) ja seurasi vaihto haastemiehen hommiin. Melko pian iski kuitenkin kaipuu käsillä tekemiseen ja seurasi pohdintaa kultasepän ja suutarin ammattien välillä. Suutarille oli oppipaikkoja, kultasepälle ei, joten sattuma valitsi suutariuden. 


Liikkeestä on saatavissa myös pöllöin kuositettuja laukkuja ja muita tuotteita

Suutari Haukanvuoren erikoisalaa ovat ratsastussaappaat sekä tanssi- ja steppikengät, joita hänelle lähetetään korjattavaksi kaukaakin. Erityisen mieluisia töitä ovat myös kenkien kauniiksi viimeistely ja lenkkiraudan vaihto. Ei, lenkkiraudalla ei ole mitään tekemistä painonnosto-hölkkäämisen tai lenkkisaunamakkaran kanssa, vaan se on kengän pohjassa kulkeva metallituki, joka pitää kengän kasassa ja muodossaan. Sen vaihtaminen on melko kirurginen toimenpide, mutta erittäin tehtävissä, toisin kuin yleisesti luullaan. Ihan noin vinkkinä.

Itsellenihän kenkien venytysmahdollisuus on paksupohkeisena tuttua, mutta laajalle yleisölle tämä on toinen asia, joka on yllättävän harvan ja valitun tiedossa. Kolmas, minullekin uusi vinkki on kumisaappaiden paikkausmahdollisuus ja etenkin ennakkosuojaus. Myöskään tasa- ja kiilapohjaisten kenkien korkolaputtaminen ei ole tullut itsellenikään mieleen. Taas sitä uutta oppi kenkäihminen!

Etsi kuvasta toinen Söpö Eläin

Entä milloin kenkä on niin toivoton tapaus, ettei korjaaminen enää kannata? Pienen emminnän jälkeen Haukanvuori mainitsee, että kun pohja alkaa murentua, niin silloin alkaa toivo olla mennyttä. Mutta melkein mitä vaan pystytään kyllä korjaamaan, tosin hintaa saattaa kertyä.

Muistelen omaa kokemustani pohjanvaihdosta, kauan sitten. Ensimmäisestä suutarista minut naurettiin ulos ikivanhoine maihareineni, mutta toisessa asiaa tutkailtiin tyynesti ja annettiin hinta-arvio. Käytin niitä maihareita vielä vuosia pohjan vaihtamisen jälkeen. Arvaattekin varmaan, missä se jälkimmäinen suutari oli?

Aivan, Viiskulmassa.

Tällä kertaa testikappaleina olivat Minna Parikan Mimit, jotka ehtivät ottaa vähän kulumaa Viikko Mimeissä -testissä. Uudet puolipohjat ovat täydelliset, tietenkin.

Päivän bongaus: tutunoloiset Martensit ja kivat lenkkarit (!!!!!!)

$
0
0
Kahvila Berggassa käy lisäkseni selvästi muitakin kenkäasian harrastajia, sillä asiakaskunnasta löytyi näin kivoja kenkiä!

Kengistä päätellen kevät on jo matkalla!
Molemmat uskolliset lukijamme saattavat muistaa kukalliset Martensit myös Anna-Mari Kähärän jaloista. Muistakaamme kuitenkin, että erilaiset kengännauhat muuttavat kenkää koko lailla, eli meitä ei voi syyttää itsemme toistamisesta. Aasinsilloista voi toki syyttää, sillä kengännauhojahan voi vaihtaa esim. Teatterimuseon Kengänkierrätyspäivillä 25.–26.4.

Niken pastellisävyiset lenkkarit olivat siksikin erittäin hieno bongaus, että ne olivat kivat lenkkarit. Tehän tiedätte, mitä mieltä yleensä olemme lenkkareista, mutta nämä olivat mitä piristävin poikkeus!




Päivän bongaus: kiiltoa kerrakseen

$
0
0
Blaue Fraun intensiivisen Windows-esityksen ensi-illassa oli säihkettä vakka muille jakaa. Kultaisuutta löytyi niin aulasta, lavastuksesta kuin muistakin näyttämötapahtumista. Koiraroolissa tosin ei ollut kultaista noutajaa, mutta se olisikin ollut jo vähän tårta på tårta.

Kiiltävään yleisvaikutelmaan solahti myös kutsuvieras, joka oli löytänyt kenkänsä & Other Storiesin valikoimasta. Jotain selittelyä kuului sisäisestä harakasta, mutta pah, näiden kenkien hankintaan mitään tekosyitä tarvita.

Me Kummissa kengissä ei tunnistettaisi trendiä, vaikka se tuotaisiin meille Chloe Sevignyyn käärittynä, mutta oli vaikea olla huomaamatta, että pilkkusukat taitaa olla nyt jotenkin in. Ja sehän on aivan mahtavaa!


Viewing all 67 articles
Browse latest View live